Hei, miten voimme auttaa sinua?

22.02.2021 / Digitalisaatio, Tuomioistuimet, Työoikeus

Uber-kuskit edelleen työntekijöitä Isossa-Britanniassa – milloin työoikeus modernisoituu?

New ways of working organised through digital platforms pose pressing questions about the employment status of the people who do the work involved.

Näin alkaa Ison-Britannian korkeimman oikeuden viime perjantainen tuomio, jonka johtopäätös oli lupaavasta aloituksesta huolimatta kovin perinteinen. Korkein oikeus nimittäin vahvisti Uber-kuskien olevan työntekijöitä, ei yrittäjiä.

Ison-Britannian korkeimman oikeuden lakiin perustuva ratkaisu on tuorein osoitus siitä, että lainsäädäntö on aikaansa jäljessä. Vaikka nyt annettu ratkaisu koskee ainoastaan 25 Uberin kuljettajaa, jotka toimivat työssään vuonna 2016, pakottaa ratkaisu käytännön tasolla Uberin ja muiden alustataloustoimijoiden joko tekemään merkittäviä muutoksia liiketoimintamalleihinsa tai alistumaan perinteiseen työoikeustulkintaan ja määrittämään kaikki kuljettajat työntekijöiksi.

Miten brittiratkaisua perusteltiin?

Korkein oikeus perusti ratkaisunsa viiteen eri seikkaan.

  1. Uber määritteli kuljetusten markkinahinnan ja kuljettajille maksettavan palkkion.
  2. Uber määritteli palvelusopimuksen ehdot, joihin kuljettajat eivät pystyneet vaikuttamaan.
  3. Uber seurasi applikaationsa kautta kuljettajien hyväksymien kuljetusten määrää ja pystyi sitä kautta asettamaan kuljettajalle seuraamuksia liian usean tilauksen hylkäämisestä.
  4. Uber vaikutti kuljettajien palvelusuhteen jatkuvuuteen matkustajien antamien pisteytysten avulla.
  5. Uber rajoitti kuljettajien ja matkustajien välistä kommunikaatiota ainoastaan kuljetuksissa vaadittavaan kommunikointiin.

Eurooppalaisittain Ison-Britannian korkeimman oikeuden ratkaisu on ainoastaan jäävuoren huippu ja jatkumoa yleiselle ajatustavalle ummistaa silmät teknologian kehitykseltä. Muun muassa Espanjan, Italian, Alankomaiden, Ranskan ja Belgian tuomioistuimet ovat jo aikaisemmin katsoneet, että mm. Deliveroon ja Uberin lähetit toimivat työntekijöinä eivätkä itsenäisinä ammatinharjoittajina.

Lisäksi EU:n komissio valmistelee parhaillaan suositusta, jolla tuotettaisiin lisäsääntelyä ja rajoituksia alustatalousyrittäjien toimintaan. Alustavan aikataulun mukaan komission pitäisi antaa suositus vielä nyt helmikuussa 2021, joten mahdolliset lisärajoitukset voitaisiin asettaa jo kuluvan vuoden aikana. Toisin on Yhdysvalloissa. Esimerkiksi Kaliforniassa hyväksyttiin marraskuussa 2020 lakimuutos, joka mahdollistaa alustatalousyritysten kumppaneiden toimivan yrittäjinä eikä työntekijöinä.

Tuomio on perusteltavissa työoikeusjuristille, mutta onko tuomion lopputulos oikea?

Digitalisaatio ja automatisaatio muokkaavat yhteiskuntaamme pysäyttämättömästi. Tästä yksi esimerkki on alustatalous, jossa digitalisaatiota hyödyntämällä voidaan rakentaa mitä erilaisimpia taloudellisia, sosiaalisia ja yhteiskunnallisia ratkaisuja. Ei ole sattumaa, että aikakautemme teknologiajäteistä esimerkiksi Google, Microsoft, Amazon, Facebook, Airbnb ja Uber investoivat miljardeja euroja alustatalouden kehittämiseen. Liiketoimintamalli perustuu siihen, että yhtiöt hallinnoivat alustaa ja eri toimijat voivat hyödyntää sitä joustavasti matalalla kynnyksellä lisäarvon tuottamiseen ja ansaintaan sen sijaan, että toiminta rakennettaisiin perinteisen organisaation luomiselle ja työntekijöiden palkkaukselle.

Alustatalous pyrkii helpottamaan ihmisten jokapäiväistä elämää luomalla markkinoille edullisempia ja vaihtoehtoisia ratkaisuja jo olemassa olevien palveluiden sijaan. Lisäksi alustatalous luo monille ihmisille uusia ansaintamahdollisuuksia perinteisen palkansaaja-aseman rinnalle. Työlainsäädäntö rakentuu kuitenkin edelleen ajatusmallille, jossa työtä tehdään palkansaajana työnantajan johdon ja valvonnan alaisuudessa kellokorttia leimaten. Ajatusmalli ohjaa mittaamaan työn tekemiseen käytettyä aikaa, eikä niinkään työn tulosta, saati tuottavuutta. Arkitodellisuus on kuitenkin tästä jo hyvin kaukana. Niinpä yhä nopeammin digitalisoituvassa ja automatisoituvassa globaalissa markkinataloudessa työoikeus ei tarjoa moderneja ratkaisuja siihen, miten työn tekeminen järjestetään. Työoikeus päinvastoin rajoittaa osapuolten mahdollisuuksia luoda sellaisia tarkoituksenmukaisia ratkaisuita, joita molemmat osapuolet aidosti toivovat.

Mikä on tilanne Suomessa?

Suomessa ruokalähettien asema on ollut mediassa paljon esillä. Uutisoinnissa on pääasiassa keskitytty antamaan vaikutelma alisteisessa asemassa olevista työntekijöistä ja unohdettu se, että valtaosin toiminta perustuu yksilön aitoon haluun toimia joustavasti yrittäjänä eikä työntekijänä. Alustatalouden toimijoiden työoikeudellisesta asemasta ei Suomessa vielä ole tuomioistuinten ratkaisukäytäntöä. Sen sijaan työneuvosto on lokakuun 2020 äänestysratkaisuillaan pitänyt vankasti historiasta kiinni ja katsonut, että ruokalähetit toimivat työntekijöinä. Ratkaisuissa ei ole hyväksytty sitä, että nykypäivänä työpanosta voi luovuttaa toiselle muutoinkin kuin työsuhteessa. Työneuvosto katsoi kyseisessä tapauksessa kaikkien työsuhteen tunnusmerkkien täyttyneen: työtä oli tehty sopimuksen perusteella toiselle, vastiketta vastaan ja yrityksen johdon ja valvonnan alaisena.

Työneuvoston lausunnoilla ei onneksi ole suoranaista oikeusvaikutusta. Lisäksi eriävissä mielipiteissä korostettiin varsin asiallisesti sitä seikkaa, että yhtiöt eivät ole määränneet tai voineet määrätä työn tekemisestä, sen ajankohdasta tai suorittamisajankohdasta. Ruokalähetit päättävät itse, tekevätkö he ylipäätään työtä, minkä toimeksiannon he valitsevat ja miten he toimeksiannon toteuttavat. Yhtiöt eivät valvoneet työsuoritusta vaan sitä, että ruokalähetys toimitetaan perille elintarvikelainsäädännön edellyttämällä tavalla.

Mitä vaikutuksia brittiratkaisulla on?

Mitä Ison-Britannian Uber-ratkaisu tai työneuvoston ruokalähettiratkaisut sitten tarkoittavat kyseisille yrityksille ja muille alustatalouden toimijoille? Käytännössä eivät vielä mitään. Ratkaisut kuitenkin heijastavat historiaan tarrautuvaa yhteiskunnallista, taloudellista ja oikeudellista talousajattelua. Nykytiedon valossa työlainsäädäntöä ei olla Euroopassa tai Suomessa modernisoimassa, vaan päinvastoin. Tämä väistämättä edellyttää alustatalousalan yritysten muokkaavan liiketoimintamallejansa annettujen ratkaisujen pohjalta. Lievimmillään muutos voi johtaa palvelujen hintojen nousuun, joka näkyy suoraan alustoja käyttävien asiakkaiden ja alustojen sopimuskumppanien elämässä. Pahimmillaan muutos voi johtaa kyseisen liiketoimintamallin kannattamattomuuteen, liiketoiminnan lopettamiseen ja yksilön ansaintamahdollisuuksien päättymiseen.

Yksittäisen tuomioistuinratkaisun analysoinnin sijaan tärkeämpää olisi viipymättä käynnistää yhteiskunnallinen moderni keskustelu siitä, miten alustatalouden mahdollisuudet saadaan toimimaan kaikille kannattavalla tavalla. Vaikka Suomessa ei ole tällä hetkellä valmistelussa erityistä lainsäädäntöä, jolla työn tekemistä alustataloudessa selkeytettäisiin, voisi ensimmäinen askel olla myöntää yhteiskunnan muuttuminen ja todeta työlainsäädäntö joustamattomaksi ja tulevaisuuden tarpeiden osalta vanhentuneeksi. On selvää, että yhä useampia työtehtäviä voidaan järjestää erilaisten digitaalisten järjestelyjen ja alustojen välityksellä tai jopa kokonaan alustoilla. Alustatalous ei ole ensimmäinen eikä viimeinen yhteiskunnan kehittymisen askel.

Nähtäväksi jää, miten Suomessa onnistuttaisiin luomaan mahdollisuuksia tulevaisuuden uudistuville työskentelytavoille ja toisaalta rakentamaan riittävät puitteet yksilöiden sosiaaliturvalle ja toimeentulolle. Intressiryhmien aktiivisella toiminnalla ja yhteiskunnallisella keskustelulla on tässäkin avainasema. Siihen saakka Ison-Britannian korkeimman oikeuden tuomion alkusanat jäävät odottamaan vastausta.

Jos ylläesitetyt näkökulmat herättävät kysymyksiä tai haluat muutoin keskustella teemasta, työoikeuteen erikoistuneet asiantuntijamme keskustelevat mielellään kanssanne.

Share on LinkedInTweet about this on TwitterShare on Facebook